Valmentaja Pajulahti
Valmennukseni aloitin vuonna 2010, eli 10-vuoden päästä kisaamiseni aloittamisesta. Silloinkaan en itse kokenut olevani valmis valmentamaan, vaikka kisoja ja dieettejä oli takana useita ja kilpaurheilu-taustaa lähes 20-vuotta. Sain puhelun jossa ystävän kaveri soitti ja sanoi että haluaa minun valmentavan hänet kisalavalle. Sanoin etten valmennan. Pitkän suostuttelun jälkeen sanoin että katsotaan yhdet kisat. Jos ne menee huonosti, homma jää siihen, jos taas hyvin niin jatketaan. Hän voitti.
Itse ihmettelen nykynuoria, yhdet tai kahdet kisat takana ja julistaudutaan valmentajaksi? Minulla oli ainakin tuolloin 2010 fiilis että haluan pystyä auttamaan urheilijaa niin että hän pääsee tavoitteeseensa ja saamme hänestä kaiken potentiaalin irti. Itse niin monet kisat käyneenä, onnistuneena ja epäonnistuneena, en halunnut että kukaan jota valmennan kokee samanlaista epäonnistumisen tunnetta. Vaikka jälkikäteen juuri minun matka ensimmäisestä fitness kisasta aina pro-korttiin ja jälleen olen nousemassa lavoille, on tehnyt minusta hyvän valmentajan.
Olen tehnyt aika kiitettävästi mokia:) milloin väri ei ole ollut hyvä, milloin bikinit miten sattuu, milloin kunto löysä koska olen keskittynyt epäolennaisiin asioihin. Olen rämpinyt ylä- ja alamäissä. Mun slogani oli pitkään et voin olla mitä vaan mutta luovuttaja en ole. Ja tässä sitä ollaan, taas rämpimässä lavoille. Minua myös vähän harmittaa että uraltani on puuttunut se Minna. Joka pitää puoliani, työntää minua oikeaan suuntaan, saa minusta kaiken irti ja katsoo että kisatilanteessa ei tehdä amatöörimäisiä mokia. Olen tehnyt asioita yksin ja se on opettanut. Tietysti matka olisi voinut olla vähän lyhyempikin. Mutta nyt voin olla se Minna minun urheilijoille.
Minulle kemioiden kohtaaminen on tärkeää. Minun pitää voida luottaa urheilijaani ja urheilijan minuun. Haluan katsoa lavalle ja tuntee ihmisen, työn, matkan, onnistumiset, epäonnistumiset. Olen todella tunneihminen. Minut saa kyyneliin huippusuoritus ja myös ns. Ei maaliin meno. Siinä vaiheessa valmentajan tuki on tärkeintä. Kaikki taputtaa voittajia selkään, kuka seisoo “epäonnistujan” takana? Minun takana ei ole seissyt kukaan. Ei äiti, ei poikaystävä, ei kukaan. Kaikki ovat kokeneet pettymystä ja “parhaita tyyppejä” ovat ne jotka onnistuneen kisan jälkeen ovat parhaita ystäviä ja jos epäonnistut silloin ei edes moikata. Tämä on raadollinen laji. Pään pitää olla kunnossa, muuten matka tyssää alkutekijöihin.
Valmentajana olen suora ja sanon suoraan missä mennään. Minullekin pitää sanoa suoraan esim vaparia tehdessä että olen köntys❤kiitos Anton!
Olen vaativa. Jos tiedän että urheilijani on timantti, silloin juuri mikään ei riitä, koska tiedän että hänen kohdallaan vain taivas on rajana. Jos minulla kisaa useampi kilpailija samassa sarjassa, sanon mikä on tilanne. Tässä kun lavasuoritus on tärkeä mutta työ on jo tehty kun sinne noustaan.
Valmentamisessa olen onnistunut. Valmennustyyliini ei kuulu excelit, eikä erikoiset sanat, minun ei tarvitse pönkittää itseäni ja oikeastaan inhoan ihmisiä jotka käyttävät hienoja termejä ilman että ovat oikeasti saaneet tulosta aikaan. Lihaksen kasvatus ei ole tiedettä, se on kovaa treeniä ja oikein syömistä. Samoin kuin dieettaminen, kun syöt vähemmän kuin kulutat laihdut. Onko afrikassa lihavia ihmisiä koska heidän kroppansa on lopettanut toimintansa tiukan dieetin takia?:) Bodaus on aika yksinkertaista.
Mä oon Minna, oon kisannut koko elämäni, kaiken valmennukseni teen kokemuksella. Ohjelmat kirjoitetaan suodatinpaperiln ja poseeraus tapahtuu pienessä käytävässä. Osaan keskittyä kokonaisuuteen ja mielestäni minulla on hyvä silmä kauneudelle, sitähän meidän laji on. Ihan sama missä kunnossa olet, mitkä paineet sinulla on, jos naamasi on petolinnun pee.. ja esiintyminen miehekästä ja köntysmäistä. Minun urheilijat osaavat käyttäytyä, esiintyä, edustaa, puhua englantia, meikata, jos mielivät kv-lavoilla asti. Ja tietysti treeniä ja dieettiä unohtamatta, ja jos eivät osaa he kyllä kuulevat sen. Minä olen kokonaisvaltainen valmentaja. Joskus puutun mies ystäviin, työkuvioihin, elämään yleensä jos näen siinä ongelman. Fitness on 24/7 laji.
Mitä sitten olen saanut aikaan näillä suodatinpapereilla, kokemuksella ja silmilläni. Väitän että olen suomen menestynein naisvalmentaja kun mitataan kansainvälistä menestystä ja sehän on tärkeintä silloin kun puhutaan huippu-urheilusta. Valmennuksessa olen huippu ja ylpeä itsestäni ja urheilijoistani. On tärkeää osata moittia itseään mutta joskus on myös aika suoda itselleen kiitosta. Silloin säilyy tasapaino:)
Olen valmentanut urheiljan viidesti IFBB pro korttiin, ja nyt kahdella on Elite Pro kortti.
Valmennuksessani suomen fitness nousi finaali kantaan kv-lavoilla. Oona Ylitolonen, moninkertainen SM-1 ja jokaisen kv-kisan finalisti,
Piia Pajunen SM-1, EM-3 ja Toronto Pro kisan voittaja, Olympia kisaaja, Essi Sarja EM-5, Maikku Hiljanen, EM-1. Yhtenä vuotena minulla oli top-3 fitness kisaajat SM-kisassa.
Body fitness: Tiina Vaskelainen SM-1, EM-1. Tiina ei ollut ikinä ennen ollut kv-finaalissa, minun kanssa ei finaaliin muuttui kultamitaliksi.
Janina Hillman, junior EM-3.
Johanna Ilonen, EM-3. Johanna on tekemässä paluuta kisaamaan joten mielenkiintoista mihin tämä johtaa.
Jonna Mäkinen, SM-1, EM-2.
Men’s Physique: Joonas Palmgren, SM-1, MM-6. Johannes Leivo, SM-1, MM-5, Jaani Inkinen SM-1, MM-4.
Bikini fitness: Jaana Malytcheva, SM-1, EM-2, Nicole Wilkins voittaja, Pro kisan 3.
Suvi Iso-Kuusela EM-4.
Milla Kelahaara, SM-1, MM-6.
Melina Keltaniemi, SM-1, Arnold Europe 2, Ben weider 1, Elite Pro kisan 2.
Olen tehnyt monen urheiljan kanssa unelmista totta. Heidän unelmasta mutta myös minun. Oma valmennus tavoitteeni on ettei kukaan joudu käymään yhtä pitkää matkaa kuin minä, ollakseen siellä missä tavoitteet ja unelmat ovat.
Rakastan valmentamista ❤ ja toivottavasti saan olla mukana tekemässä vielä monen unelmista totta.
Keep on pumping!
#proeliteteam
#elite-academy
