Tässä muutama otos sitten ihan just 7 viikon jälkeen. Minnan instassa on hyvää videotakin 😉 Ei kannata välittää näistä julkaisupäivämääristä. Mun pohdiskelut on maaliskuulta ja seuraavassa näkyvät loppukuvat on otettu ihan siellä helmikuun lopussa. Mutta että ne löysi tiensä tänne blogiin asti, kesti näin kauan. Aikataulut ei oo koskaan ollu varsinainen vahvuus, niinkuin jossain vaiheessa kirjoittelin…ja tässä on ehtinyt melkein 3 kuukautta kiireistä elämään väliin. On vähän sairasteltu, reissailtu ja reenattu. Sama härdelli siis jatkuu, mutta sanotaanko, että aika paljon energisempänä, vahvempana ja parempivointisena. Fiilis katossa ja oma keho lähti L:7:n myötä käyntiin ihan kunnolla. Lihastakin sain pikkusen aikaan ja muutoksen huomasi etenkin vaatteista. Paino putosi mulla 3 kiloa, mutta se ei kerro kyllä koko muutoksesta. Loppuaika tiukalla ruokavaliolla oli jo aikamoista aterioiden odottelua….mutta toisaalta myös kropassa tapahtuva muutos motivoi kummasti. Ja oikeesti toi 7 viikkoa meni ihan siivillä!! Isoin muutos tais kuitenkin tapahtua omassa pääkopassa….tästähän alkoikin mulle ihan uus matka. En olis uskonut tammikuussa. Mutta järisyttävän isoisoiso kiitos Minnalle ja Janille!!! En voi sitä toistaa tarpeeksi. Mikään juttu ei pääty tähän, vaan nythän tää reissu vasta alkaa. Vähän niinku uusi elämä. Ihan helkkarinmoinen klisee ja tässä kohtaa täysin totta 😉 Ja tottakai, kiitos itselle! Kukaan ei myöskään tee tätä sun puolesta, vaan kaiken pakerrat itse. Ja sehän se on niin paras fiilis!!! Matka jatkukoon…
Ville onkin kertoillut omasta matkastaan videoilla, laitan tässä nyt herrankin kuvan. Melko kivasti kiristyi sabluuna ja selkä (joka nyt ei tästä näykään….) sai melkosesti paukuraa 😉
