Ja proggiksen lopussa!

Tässä muutama otos sitten ihan just 7 viikon jälkeen. Minnan instassa on hyvää videotakin 😉 Ei kannata välittää näistä julkaisupäivämääristä. Mun pohdiskelut on maaliskuulta ja seuraavassa näkyvät loppukuvat on otettu ihan siellä helmikuun lopussa. Mutta että ne löysi tiensä tänne blogiin asti, kesti näin kauan. Aikataulut ei oo koskaan ollu varsinainen vahvuus, niinkuin jossain vaiheessa kirjoittelin…ja tässä on ehtinyt melkein 3 kuukautta kiireistä elämään väliin. On vähän sairasteltu, reissailtu ja reenattu. Sama härdelli siis jatkuu, mutta sanotaanko, että aika paljon energisempänä, vahvempana ja parempivointisena.  Fiilis katossa ja oma keho lähti L:7:n myötä käyntiin ihan kunnolla. Lihastakin sain pikkusen aikaan ja muutoksen huomasi etenkin vaatteista. Paino putosi mulla 3 kiloa, mutta se ei kerro kyllä koko muutoksesta. Loppuaika tiukalla ruokavaliolla oli jo aikamoista aterioiden odottelua….mutta toisaalta myös kropassa tapahtuva muutos motivoi kummasti. Ja oikeesti toi 7 viikkoa meni ihan siivillä!! Isoin muutos tais kuitenkin tapahtua omassa pääkopassa….tästähän alkoikin mulle ihan uus matka. En olis uskonut tammikuussa. Mutta järisyttävän isoisoiso kiitos Minnalle ja Janille!!! En voi sitä toistaa tarpeeksi. Mikään juttu ei pääty tähän, vaan nythän tää reissu vasta alkaa. Vähän niinku uusi elämä. Ihan helkkarinmoinen klisee ja tässä kohtaa täysin totta 😉 Ja tottakai, kiitos itselle! Kukaan ei myöskään tee tätä sun puolesta, vaan kaiken pakerrat itse. Ja sehän se on niin paras fiilis!!! Matka jatkukoon…

Ville onkin kertoillut omasta matkastaan videoilla, laitan tässä nyt herrankin kuvan. Melko kivasti kiristyi sabluuna ja selkä (joka nyt ei tästä näykään….) sai melkosesti paukuraa 😉

tulos1

tulos2

 

ryhmä bolt

tulos3

 

 

 

Se starttikondis.

Tässä nyt sitten tämä joulukuulla otettu ennen-video. Oli ihan hyvä nähdä tämä itsekin parin kuukauden tauon jälkeen, niin tajusi mitä kropassa onkin tapahtunut, vaikka itsestä jo välillä tuntui ettei mitään tapahdu….no kyllä tapahtuu, koko ajan. Edelleen 😉

Hoikka kondis, mutta ei juuri mitään lihaksia missään. Mutta siihenhän haettiinkin muutosta!

Ja Villeltä sama homma! Siinä onkin jo pikkusen jotain lihasta olemassa 😉

 

 

Lopputuumailua.

Videolle on höpisty parisen viikkoa projektin virallisen lopun jälkeen, eli maaliskuun alkupuolella. Hieman rättiväsyneen oloinen neitokainenhan siinä höpisee, mutta tässä takana taisi olla juurikin semmoinen hölmistynyt reilu viikko ilman aamuaerobisia, kunnon lepo ja itsetutkiskelua siitä, että mitäs nyt sitte 😉

Mutta kyllä kieltämättä sitä joutui hetken pureskelemaan, kuinka meidän arkirutiinit on aikalailla muuttuneet ja kuinka tästä reenaamisesta, oman kropan haastamisesta ja tutkiskelusta on tullut todella tärkeä osa omaa arkea. Eikä tästä kyllä paluuta vanhaan malliin ole! Tuntuu siltä, että on saanut mahtavan kick-startin jollekin semmoselle matkalle, joka jatkuu lopunelämää. Miten niinku voi oman kropan toiminta muuttua noin isosti!? Noin lyhyessä ajassa? Ja samalla, miten oma ajattelu muuttuu. Prioriteetit muuttuu. Oma ajankäyttö pakostikin muuttuu. Ja hitto siihen hyvään oloon jää niin koukkuun!! Nälkä kasvaa (kirjaimellisestikin!). Halu oppia uutta on ihan hirmuinen!! Ja opittavaahan riittää 😉

Ja samalla mieleen nousee niin iso ja niin nöyrä kiitos mahtaville Minnalle ja Janille. Miten huikeeta, että tämmönen noviisi-pulliainen sai osakseen heidän luottamuksensa ja sain heidän ymmärtäväisen ja rohkaisevan ohjauksen tälle tielle. Itsekin alan vasta tajuta, mikä merkitys tällä kaikella on oman loppuelämän kannalta.

Loppusuoralla:)

Kuulumisia ja spekulointia!

Takajalat käyntiin:

Tiukkaa ”sumotusta”

Loppuja mehuja irti. Tarkasti kuitenkin:

Ja loput mitä oli jäljellä, käveltiin pois!!!

Tähän päälle vielä pari pohje-comboa ja done!!!!

 

 

Parin viikon aikana touhuttua.

Tossa kun kirjotusvimma oli vähän hiljasempi ja päivitykset roikkui, niin kyllä täälä kuitenkin on ihan hyvällä sykkeellä menty ja tehty koko ajan 🙂 Se vaan niin kovin helposti kutsuu se sohva tai sänky illalla, sitten kun olis aikaa naputtaa jotain tekstiä…
No, mitäs täällä on puuhattu? Aamun aerobiset on ohjelmistossa ja mä oon alkanu tykätä niistä ihan hulluna!! Ne aamut, kun torkutus on epäonnistunu ja pommiin nukkuminen käynyt hyvinkin lähellä, niin töihin ajellessa vitutus on ihan hirvee!! Ei käynnisty niinku millään….vaikka vetäis litran kahvia. Huikeeta on mennä lönkyttään kuun valossa aamun hiljaisuuteen ja tulla virkeenä aamupuurolle ennen starttia 🙂 Ja kun sitä on niin kauniskin lenkin päätteeks…. 😉

Mutta vaikka mittari näytti -15astetta niin sinne mentiin! Ja itseasiassa ne lenkit oli just parhaita 🙂

 

 

 

 

 

 

Ja mitäs sitten….venyteltykin on. Ihan liian vähän, mutta on joskus kuitenkin….

venyttelyä

… ja niinku kuvasta huomaa, venyttelyhetket ei aina oo semmosia rauhallisia mielentyhjennyshetkiä,vaan meillä venytellään a là ryhmä rämä!!!

Mun arkivapaina miehityksessä on tiukasti mukana pikkujuniori, joka nautiskelee silloin myös arkivapaista omasta duunistaan eli tarhasta. Yhtenä tämmöisistä aamuista, kun oltiin ensin hyvällä omallatunnolla nukuttu pitkään, sain kuningasidean ottaa aamuaerobiseen pikkusen lisämaustetta…. jätkä pulkkaan, Mörkö remmiin ja purskalle!! Joo, ihan kiva idea, mutta kuvitelkaa tilannetta, kun pikkurouva luistelee lenkkareilla peilijäisellä purskalla niin, että etunenässä remmiä kiristää ylisuuri ja yli-innokas koiranpentu ja perää pitää molemmille puolille ojaan koko ajan luisuva pulkka, kyydissään kiljuva pikkumies. Jep, naapureilla oli varmaan hauskaa. No, oli meilläkin kyllä kivaa, menköön vapaapäivän aamuhöntsäilystä 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja on me vähä syötykin aina välillä 😉 Lihaa kun menee mukavasti, niin on kiva välillä ottaa vaihtelua jauhelihan maailmaan ja tehdä leivinuunissa mureeta nyhtölihaa possusta….naaaaaaam!!!!

nyhtöä

 

Semmosta täällä…..arki hurisee 🙂 Ja reenit, mukavasti 🙂 Paljon ajatuksia pyörii näistä uusista rutiineista ja on ilo huomata että ajatukset karkailee jo eteenpäin, projektin jälkeiseen aikaan. Ihmiskokeen tuloksia alkaa näkyä ja on hyvä kuulla ja saada jakaa ajatuksia siitä tulevastakin. Ihan daijulta tuntuisi nyt yhtäkkiä palata entiseen…eikä siihen kyllä olekaan paluuta. Ja nälkäkin kasvaa syödessä 😉
Öitä ny!!

 

 

vielä pikkusen selkää…

Heps vaan,
unohtu tosta edellisestä selkäjumpasta kokonaan viimeinen puristus. Tässä vielä siis loppujumpat:

Ja kun tuola montussahan on kaikkee….viimesen päälle pehmustettu tommonen selkäreenipenkkikin 😉 Mutta täällä kotopuolessa ei reenisalilla vastaavaa löydy. (vink vink vaan!!) Tarkottaa sitä, että selkäpäivänä otetaan loppujumpat kotosalla! Viksut pärjää aina 😉 Justiin sopiva korkeus on saarekkeella!!

…näihin kuviin ja tunnelmiin! peace!

Selkäreeniä…ja tuikitärkeitä vinkkejä.

Pahoittelut…..onpas jäänyt päivittelemättä blogi. Viikoks… eiku kahdeks…. 😉 no mutta on ehkä ollu vähän väsy, ja vähän turhauttanutkin välillä ja vähän odottanut vapaapäiviäkin… siis duunista. Noi yhden vapaapäivän tauot ei samalla tavalla kuitenkaan palauta työhulinasta kun pari vapaata putkeen.
Reenit on tehty tuttuun tapaan, tossa toissa ja viime viikolla kyllä hyödynsin mahkun vapaapäivään rintareenin kohdalla, ihan työkuvioista ja -vuoroista johtuen. Viime viikon reenit sain tehtyä yllättävän kovastikin, Nekalasta saatujen vinkkien turvin. Edellisellä viikolla tehtiin Minnan kanssa selkäreeni ja laitan siitä videon pätkääkin. Tarpeellisia korjauksia liikkeisiin ja hyviä muutoksia, että saan tehtyä niin, että menee varmasti oikeisiin paikkoihin perille, ilman jumalatonta selkäjumia.
Osan liikkeistä olin tehnyt ihan väärinkin, tarttuen pilkuntarkasti johonkin Villen ohjeisiin….joka tietenkin menee mulla sitten metsään, kun tarkoitus olisi noin niinku lähtökohtaisesti tehdä perusliikkeet oikein, kun ”herra20vuottasalillakäyny” hioo nyt tällä hetkellä liikkeitään niin, että saa jonkun tietyn pallukan isommaksi tossa kohtaa ja muokkailee liikkeitä hyvinkin yksityiskohtaisesti välillä. Mutta mahtavia oivalluksen hetkiä ne on, kun löytää liikeradan jolla tuntuma tulee justiin oikeeseen kohtaan. Ja niitä oivalluksia tulee kyllä koko ajan, kun vaan jaksaa keskittyä hommaan. Ja tunnistan kyllä itsessäni semmosen pikkuhiksun (tässäkin kohtaa….) että imen kaiken mahdollisen kuulemani ja yritän sitten tehdä mahdollisimman ”oikein” ja orjallisesti, ”koska näin sekin teki”, vaikka tässä kohtaa se oman kropan tuntemuksien kuunteleminen olisikin se tärkein juttu. Ja jos ei tunnu menevän perille, niin jokuhan siinä omassa tekniikassa mättää tai joku paikka pettää ja sitten pitää hakee se oikee tapa. Ja pienistä jutuista loppujen lopuks kiinni… Onneksi Minna jaksaa vääntää mulle rautalangasta 😉
Yks tämmönen väärin väkeretty liike oli itselläni alatalja, josta paan nyt tulemaan koko pätkän, missä Minna katsoo eka mun version ja ohjaa sitten tekemään liikkeen oikein. Melkoinen ero tuntumassa, ja melkosen tyhmältä näytti eka versio 🙂

Ja toinen liike, mikä sitten vaihdettiin, oli kulmasoutu, jossa mun alaselkä alkoi jo antautua selän leipomisen jäljiltä, ja aiheutti vaan tarpeetonta jumia. Kulmasoutu vaihtui hammeriin, joka toimii paremmin ku hyvin! Menee makeesti sinne mihin pitääkin.

Ja tässä sitten koko reeni!

 

Tilannekatsaus ja rintajumppaa!

Hyvin menee mutta… lisätään kierroksia!!!

Kun kerran kulkee ja tuntuu hyvältä niin en meinannu jarrutella. Treeniä tukeva ravinto ja varsinkin veden juonti tuntuu toimivan hyvin. Reeneissä riittää ruuti, varsinkin nyt kun lisättiin Vitargoa koville reenipäiville jo lounaan kaveriksi. Alkuun meinasi 45min jälkeen salilla loppua tuntuma ja yksinkertaisesti polttoaine mitä lihaksen supistaminen tarvitsee ja kuluttaa!

Oli hyvät rintajumpat Bullfarmilla. Hyvällä tuntumalla ja tarkasti. Vähän tarkasteltiin kondista. Selkään on jotain ”muhkuroita” ilmestynyt… Ei haittaa!

No joo, valot vähän jeesaa ja ekassa (tammikuun alku) ei pullistella:) Mutta suunta on hyvä!

Vika setti penkkipyramidia-

 

Voimaa kaikille!!

-V

 

 

 

 

 

 

Latauspäiväihmettelyä!!

 

En tiedä miksi melkein hävetti kassalla? Ei siitä nyt niin kauaa ole kun toi oli normi viikonlopun setti! Eikä kaikki o mulle!

Lopuksi Möröltä samanlaista toimintaa kuin isiltä suklaavanukkaan lähestyessä:)

Reissua pukkaa!

Noni!

 

Nyt oli loppuviikosta ensimmäinen työreissu, mistä tiesin etten pääse omia ruokia valmistamaan ja paisteleen! Eli siis koeponnistus ruokien kanssa.

Torstaina oltiin kotikulmilla Pirkkahallissa, messuilla edustelemassa ja asiakkaita tapaamassa. Messukeskuksen tarjoama riisi-liha combo läpäisi kriittisen ravintotarkastuksen.

 

Sitten ajelin yötävasten kohti Kuopion ”Puikkaria” ja kahden päivän konepäivä-tapahtumaa. Mukaan tein kahden päivän lounaat ja purkkeihin latarit/palkkarit. Reenin suunnittelin siihen Kuopion keskustan ”johonkin” saliin. Fressi oli 500m päässä. Hyvin pääsi tekeen.

Hassulta näyttää Jokelan minibaari nykyään:)

Hyvin meni koko setti. Rahkat ja marjat ostin paikanpäältä. Hotelliaamiaisella puurot ja marjat oli kunnossa! Kyllä tämä onnistuu reissuhommissakin!

Vähän käyn ehkä hitaalla koska ajellessa eka mikä tuli mieleen oli että ”onkohan tuolla LATAUSPÄIVÄ”